Pilkahdus maailman pohjoisimpaan kaupunkiin Ellen Simbergin kanssa

Järjestimme  skype-treffit 27-vuotiaan Ellen Simbergin, ruotsalaisen hiihto-opettajan ja sertifioidun ulkoiluoppaan kanssa, joka viettää tällä hetkellä päivänsä Svalbardin arktisessa erämaassa sijaitsevassa kylässä, Longyearbyenissä. Olimme uteliaita kuulemaan, millaista on asua maailman pohjoisimmassa kaupungissa, ja mikä olisikaan parempi tapa ottaa siitä selvää kuin lämmittää kuppi teetä ja soittaa hänelle. 

Kello on kaksi iltapäivällä, ja Ellen seisoo työpajassa valmistelemassa maastohiihtosuksiaan kelkkakoira Mitran kanssa tehtävää iltapäiväkierrosta varten, kun hän vastaa puhelimeen. Ilmeisesti Longyearbyenissä on kaunis päivä ja auringonsäteet pilkistävät aamusumun läpi paljastaen sinisen taivaan. Mutta miten hän on päätynyt tällaiseen ‘keskellä ei mitään’ -paikkaan? Tämä on yksi kysymyksistämme, joihin etsimme vastausta.

Ellen, miten päädyit muuttamaan Svalbardiin?
Olen lapsesta asti ollut hyvin aktiivinen ihminen, jolla on intohimo luontoa kohtaan. Luulen, että tie Svalbardiin alkoi siitä, kun olin pari vuotta sitten viettämässä ensimmäistä talvikauttani Ranskan Alpeilla. Sain ensimmäiset kokemukseni off-piste -laskettelusta koskemattomassa lumessa ja olin päivittäin upeiden luonnonmaisemien keskellä. Tämä tavallaan muistutti minua siitä, kuinka paljon rakastan olla sellaisessa ympäristössä.

Palasit siis Alpeilta ja menit suoraan Svalbardiin?
Melkein. Ennen kuin menin Alpeille, kollegani Oslosta (missä työskentelin tuolloin) puhuivat ylistävästi Svalbardista. Se ei silloin tuntunut sellaiselta paikalta, jossa haluaisin käydä, mutta palattuani Alpeilta Ruotsiin sinä keväänä, en saanut sitä mielestäni. Olin periaatteessa työtön, ja tavoitteeni oli jatkaa matkustamista. Koska Svalbard oli mielessäni, aloin etsiä sieltä töitä, ja lopulta löysin työpaikan. Sijainti niin kaukaisessa paikassa teki minut todella uteliaaksi - ja kesän 2018 viettäminen siellä oli paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt.

Miksi lähdit kesän jälkeen?
Työ, jonka sain oli väliaikainen, ja vaikka osa minusta halusi jäädä, tajusin, että voidakseen kokea kaiken sen mitä Svalbardilla on tarjottavanaan (verrattuna Ruotsin luontoon) siihen vaaditaan paljon enemmän tietoa ja harjoittelua. Niinpä palasin takaisin Ruotsiin ja pidin välivuoden matkustelusta opiskellakseni. Hain Klarälvdalenissa sijaitsevaan kouluun 18-kuukauden mittaiseen ohjelmaan, jossa keskitytään ulkoiluaktiviteetteihin ja matkailuun. Näin pystyin palaamaan Svalbardille aiempaa itsevarmempana ja osaavampana, ja nyt olen asunut täällä keväästä 2019 lähtien.

Vau, mitä tarkoitit sillä, että tarvitsit lisää harjoittelua?
Ensinnäkin Svalbard on valtava arktinen autiomaa, jossa on todella laaja villieläinkunta ja jäiset vuoriset maisemat. Saari on lähes pelkästään jään peitossa. Kun lähdet retkelle näissä periaatteessa tuntemattomissa maisemissa, sinulla on oltava jonkin verran tietoa siitä, miten liikkua. Ja sitten meillä on jääkarhuja…

Aivan, oletko koskaan nähnyt jääkarhua?
Kyllä! Longyearbyen sijaitsee niin sanotulla “turvavyöhykkeellä”, jolla on käytännössä turvassa jääkarhuilta. Mutta vaikka ne pääsevät harvoin kylän lähelle, sitä kuitenkin tapahtuu. Kerran Longyearbyenin pääkadulla kuljeskeli jääkarhu, mikä ei ole ihanteellista. Toisen kerran minä ja ystäväni seisoimme laiturilla kiikaroimassa jääkarhua kaukaa, kun helikopteri yritti ajaa sitä pois alueelta.

Jääkarhuista puheenollen (haluamme tietää kaiken), millaisia ne ovat oikeasti?
Svalbardilla on tällä hetkellä enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä, mikä pääasiassa johtuu metsästyskiellon voimaantulosta. Meillä oli myös yksi kaikkien aikojen kylmimmistä talvista tällä kaudella (keskilämpötila oli noin -28 astetta) mikä hyödyttää jääkarhuja paljon, sillä se mahdollistaa niille laajemmat saalistusalueet. Nämä kauniit pedot voivat kuitenkin olla myös hyvin vaarallisia, joten on erittäin suositeltavaa pitää mukanaan sallittua asetta, kun vaelletaan turvavyöhykkeiden ulkopuolella. Jääkarhujen metsästys on kuitenkin ehdottomasti kielletty, ja jos tappaisit jääkarhun pystymättä todistamaan, että kyseessä oli itsepuolustus, puhutaan vankilatuomion kaltaisista rangaistuksista. 

Mikä on mielestäsi upeinta Svalbardilla asumisessa? 
Svalbard on niin erilainen kuin mikään muu paikka, ja täällä on  upein luonto jonka olen koskaan kokenut. Täällä on niin paljon tutkittavaa, ja ympäristö sekä täällä asuvat ihmiset ovat niin nöyriä. Pidän siitä, että seikkailuja voin kokea aivan kotioveni ulkopuolella - vaikka aamuvaellus vuorelle, moottorikelkka-ajelu jonkun mökille päiväksi, hiihtäminen, melonta tai henkeäsalpaavien  jääluolien tutkiminen. Vaikka kyseessä on pieni kylä, joka on täysin matkailun varassa, uusia ihmisiä tulee jatkuvasti. Itse yhteisö on myös yllättävän hyvin toimiva ja ajan tasalla, ja näin lähellä luontoa ja samanhenkisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa luo uskomattoman siteen.

Oletko huomannut mitään terveysvaikutuksia täällä asumisesta?
Vaikea sanoa, mutta tunnen olevani hyvin levollinen sekä mielessäni että kehossani. Tämä on vähän kuin eläisi kuplassa. Sitä irrottautuu digitaalisesta hälinästä ja kaikesta muusta maailmassa tapahtuvasta, ja kiinnittää paljon enemmän huomiota nykyhetkeen ja ihmisiin, jotka ovat lähellä. Mielestäni luonto tuo ihmiset yhteen, mutta myös asuminen paikassa, jossa voi viettää aikaa tekemällä eniten rakastamiaan asioita, on erittäin tärkeää jokaisen henkilökohtaisen kasvun kannalta.

Kiitos kovasti Ellen, että otit aikaa jutellaksesi kanssamme tänä kauniina päivänä. Toivottavasti emme kuitenkaan pitäneet sinua liian kauan poissa ulkoiluaktiviteeteistasi. Ja tulemme ehdottomasti käymään niin pian kuin voimme.